tiistai 22. marraskuuta 2016

Mantelit ja rusinat

Untitled
Untitled
UntitledUntitled

Piparin tuoksuun törmää entistä enemmän.
Glögiin mantelit ja rusinat.
Minua ei haittaa...
Minä tykkään, 
etenkin piparitaikinasta, manteleista ja rusinoista.
Mielellään vielä kynttilän valossa,
kun ulkona on pimeää.

Untitled

tiistai 8. marraskuuta 2016

Sydänten juhlat

Untitled
UntitledUntitled
Untitled
Untitled
UntitledUntitled

Untitled
Untitled
Untitled
Untitled


UntitledUntitled

Untitled
Untitled

UntitledUntitled

Aina ei tarvita isoa kirkkoa, suurta juhlasalia,
valtavaa juhlakansaa. 
Aito rakkaus riittää. 
Silloin kenellekään ei jää epäselväksi
miksi täällä ollaan.
Silloin halutaan iloita ja juhlia.
Silloin on ne oikeat juhlat. 
Sydänten juhlat

Untitled

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Sytytän kynttilöitä

Untitled
Untitled
Untitled

Kävin katselemassa syksyä maaseudulla.
Siellä syksy näyttäytyy kyntöaurana
ja sisälle pyrkivinä hiirinä.

Pimeys tulee aina vain aikaisemmin.
Olen niitä, jotka hämmästelevät sitä joka ilta ääneen,
yksinkin ollessa.  
En valita, vaan sytytän kynttilöitä
Voisi hankkia kivan calluna-asetelman parvekkeelle?

Untitled

perjantai 30. syyskuuta 2016

Mitä koen syksyisin

Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled

En tiedä miten sen ilmaisi sanoin
 mitä koen syksyisin
Se on kuin sielu tanssisi kynttilän liekin lailla. 
Etenkin tänä syksynä.
Olen ihmetellyt sitä kuinka ihania ystäviä minulla on.
Ihmetellyt ja ihastellut kuin syksyn kauniita värejä.
Todellisia ystäviä, 
jotka järjestävät yllätyksiä,
irtiottoja arjesta.
Olen suunnattoman kiitollinen, 
että olen saanut sellaisi ihmisiä lähelleni.
Ehkä siksi nyt sieluni tanssii erityisesti. 

Untitled

tiistai 20. syyskuuta 2016

Tuijottamaan

Untitled
Untitled


Nyrjahtänyt nilkka on laittanut pysähtymään.
Tuijottamaan
Opettanut vain olemaan. 
Opettanut tuijottamaan paikallaan.
Nautiskelen syksyn kaikilla väreillä ja tuoksuilla. 


Untitled

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Kun täytin seitsemän

Untitled
Untitled
Untitled
Untitled

Kun täytin seitsemän vuotta, 
laitoin ensimmäisen kerran repun selkään ja lähdin kouluun;
opintielle. 
Melkein kaksikymmentä vuotta syksy alkoi reppuselässä
opiskelujen merkeissä.

Nyt alkoi syksy,
mutta ei koulu.
Ihana erilainen syksy...

(Tekisi mieli sanoa jotain niin kliseistä kuin, että elämän oppitie jatkuu silti...)

Untitled

sunnuntai 28. elokuuta 2016

Hyvä kesä se oli

Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
UntitledUntitled

Untitled
Untitled
Untitled

 Heräsin tänään pieneen kutkutukseen.
Se tulee joka vuosi,
kun ilma viilenee ja päivä lyhenee:
Syksy on täällä.
Olen syksy ihmisiä...
Tuntuu kuin heräisin eloon.
Elän fiilistellen syksyn värejä, tuoksua ja makuja.
Oranssia, ruskeaa, omenaa, kanelia...

Kesä meni nopeasti ohi.
Tuli juhlittua paljon, niin omia valmistujaisia, siskon paluuta kuin ystävän häitä.
Tuli juostua monia kilometrejä, kerättyä marjoja, käytyä vesillä ja jopa asuntomessuilla.
Hyvä kesä se oli,
vaikka sade saikin usein turhautumaan.
Syksyllä sade on sallittu...
Se on osa syksyn olemusta, 
joten antaa sataa.

Toivon silti aurinkoista ja kaunista syksyä
niin kuin se tänään oli.
Toivotin syksyn tervetulleeksi ja laitoin puuroon reilusti kanelia.

Untitled