tiistai 28. lokakuuta 2014

Pieninä kimalteina

Untitled

Viikonloppuna oli juhlahumua ilmassa...

Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled

... pieninä kimalteina,
kauniissa mekoissa ja istuvissa puvuissa.
Juhlahumua kilisevissä laseissa
ja näyttävästi aseteltuna lautasilla.
Ilmassa raikuvissa lauluissa, 
sekä juhlapuheissa.
Tanssilattialla ja pöytäkeskusteluissa.
Pitkälle yöhön,
ja vieläpä tunnilla pidennettynä.

Untitled
Untitled

Onnea paljon 30-vuotiaalle
ainejärjestöllemme Retikalle.
Vihannes parhaassa iässä. 

lauantai 25. lokakuuta 2014

Tuntuu melkein ylellisestä

Untitled
Untitled

Huomenna saa laittautua
hiukan kauniimmaksi, 
ja pukeutua pitkään iltamekkoon.
Ainejärjestömme kauan odotettu vuosijuhlapäivä.

Mekkoni on samaa käsiälää
Ah, pidän kovasti mekostani. 
Tuntuu melkein ylellisestä,
kun on mekko
mikä on tehty itseä varten ja omiin mittoihin. 
Hiukset sen sijaan tuottavat päänvaivaa...
Voisiko joku vaan taikoa kauniin kampauksen minulle?

torstai 23. lokakuuta 2014

Ei ollut sulhasta


UntitledUntitled
UntitledUntitled UntitledUntitled UntitledUntitled

Untitled Untitled Untitled Untitled

Ei ollut sulhasta
ei ollut hääkakkua
eikä sukkanauhan heittoa.
Mutta oli kirkko, kaunis kesäinen sää
sekä kaksi kaunista häämekkoa. 
Mihinkäs sitä sulhasta silloin tarvitaan?

Kuvattiin kesällä ystäväni
 valmistamaa kaksi häämekkoa.
Taitava ystävä. 
Pitkään on kuvat pyörieet koneella, 
ja nyt saavat pyöriä myös täällä.

Onneksi oma häämekon suunnittelija siis löytyy jo...


Untitled

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

tiistai 14. lokakuuta 2014

Värit näyttävät

Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled

En voi sille mitään. 
Jälleen vain kuvia
syksystä. 
Sen väreistä ja loistosta.
Värimaailma on ulkona parhaimmillaan;
käykää vaikka kurkkaamassa!
Samalla huomaa, että hetki hetkeltä 
värejä on enemmän maassa kuin puissa.
Kuinka nopeasti lehdet varisevatkaan...
Siksi kai sitä jatkuvasti olisi ottamassa 
kuvia, ettei vain unohtuisi
miltä ne värit näyttävät

(Ehkä sitä saa vielä joku päivä aikaiseksi postauksen,
missä on jotain sisältöäkin...)

Untitled

maanantai 13. lokakuuta 2014

Enemmän samaa verta

Untitled
Untitled
Untitled

Aivan yllättäen aamulla aamiaispöydän ympärillä istuikin 
enemmän samaa verta.
Perhe oli yllättäen päättänyt pakata autoon patjat ja peitot 
ja suunnata pienelle retkelle pienen yksiöni lattialle.

Untitled
Untitled
Untitled

Ihana syksyinen päivä yhdessä
vanhoja taloja ihastellen, kirppiksiä kierrellen ja kiinalaista syöden. 
Ei paljoa muuta ihaniin sunnuntaihin tarvita.
Ja hurjasteltiin me myös Kuopion torin huvilaitteessa...
Meno näytti ehkä enemmänkin hullummalta sivusta
kuin hurjalta... 
Nyt on taas pieni yksiö hiljainen, 
eikä kuorsaus kaiu yössä. 

tiistai 7. lokakuuta 2014

Pannullisen keitin


Untitled
Untitled

Untitled

Untitled

Kämpän täytti hurmaava tuoksu. 
Se oli lähtöisin uudesta ystävästäni, 
jonka raahasin kirpputorilta. 
Kuparisen värinen espressopannu.
Pannullisen keitin
vaikka kahvikupin ääreen istuin minä yksin.
Vahva kahvi
mihin oli hyvä kastaa italialaista ihanan mantelista
(ja kuivaa)
cantuccinia. 
Täydellinen makupari. 
Täydellinen hetki. 

lauantai 4. lokakuuta 2014

Mättäällä

Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled

Inspiroidun aina syksyllä.
Sen tuomat
värit, tuoksut, hämäryys, tunnelma ja maut.
Kaikilla niillä on suuri paikka tässä sydämessä.
Mukava istua mättäällä ja ihastella eri värejä,
ja samalla maistella punaisia puolukoita. 
Harmittavan vähän vain aikaa mättäällä istumiselle...
Onneksi vaahterat loistavat väreillään myös kaupungissa.
Syksyä ei tarvitse etsiä
tai hakkia.
Se tulee aina luokse.


Äidin vatutkin tuli luokse vasta näin syksyllä...
Maistuivat muistolle kesältä.
Untitled