keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Menen metsästämään banaania

 

 Tulen hirmuista vauhtia kotia, koska vatsani on vihainen minulle sen huonosta ruokkimisesta. Päätän tehdä jotain nopeaa ja hyvää; pirtelöä (aina varma ratkaisu!). Ja se todellakin on nopea, ainekset vaan sekaisin ja se on siinä. Puolen tunnin kuluttua huomaan kuitenkin kuinka vatsani huutaa edelleen, ja pirtelö on juomatta. Kädessäni on tietenkin kamera, ja "otan vielä yhden kuvan" -mantra soi päässä. 
Tykkään ruuasta, ja tykkään kuvaamisesta, joten ruuan kuvaaminen on parhautta!

Banaani + Ananas


Ja nyt harmitaa, että olen hukannut sormuksen, joka olisi aika täydellinen tähän...
Ylläni on jotain, joka muistuttaa hiukan puhveleista ja korkeasta kuivasta heinästä. Tykkään safaristakin.

maanantai 28. maaliskuuta 2011

Oh summer








   Sorruin tänään katselemaan viime kesän kuvia, ja vielä samaan aikaan kuuntelemaan The Nationalin - High Violet albumia (en muuta musiikkia kuullutkaan kesällä). Ehkä on vähän huono idea katsella kesäkuvia samaan aikaan, kun ulkona sataa lunta, mutta laitetaan tämä hairahdus kesäaikaan siirtymisen piikkiin.

Vihreä on kaunista ja lämpö haluttavaa.

sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

!Berlin!

Hallo, back in Finland! Ja surukseni jätin taakseni keväisen Berliinin, jossa aurinko paistoi lämpöisesti. Nyt on mahtava reissu kaikkine kommelluksineen koettu, ja ei voi kuin kiittää matkaseuraa ihanasta matkasta Berliinissä!


  Koska kuvia tuli otettua taas kerran paljonpaljon, niin ladon joitakin nyt tänne kaikkien iloksi! Ja matkakuvien katselu on usein mukavempaa, kuin hirveän pitkät matka selitykset ja kokemukset.

Lentokoneessa on kivaa. Paitsi, jos näkymän peittää sininen turbiini...

Huoneemme pienessä Hotelli Astridissa                




   Ihanan vanhan näköistä arkkitehtuuria oli lähisteöllämme, Kurfürstendammenilla...

Mentäskö tänne?
Huomio omena! Juutalaisten muistomerkillä...

Nähtävyyttä


Korkeuksia

Olihan siellä muutama rakennuskin..




 
Hotellilla ei viihdytty kuin aamuisin ja iltaisin...   

Jotain tuttua...

Terveisiä!

Rakkauden osoitus puulle (tai sitten takana olevalle Starbucksille... )

  Kuvina Berliini siis. Ostinko mitään? No en oikeastaan paljoa, tykkäsin enemmän kuvailla ja katsella ihmisiä... Mutta niistäkin voisi mainita joskus, kunhan saan vain ostamani kengät kaverin laukusta tongittua... 

lauantai 19. maaliskuuta 2011

Passi ja hammasharja

Ei kai sitä muuta tarvitse? Laukun voi täyttää sitten siellä Berliinissä...
   Huomenna olisi tarkoitus lähteä kaverin luokse, ja siitä matkata yöbussilla kohti Helsinki-Vantaan lentökenttää, ja viimein saapua Berliiniin, Saksan maahan. Ja minulle ei ole vieläkään tainnut oikein iskostua tämä ajatus Berliinin matkasta päähän, sillä vielä ei jalat vipata! Olen kuin ensi viikko olisi ihan normaali, ja sitten se Berliinin reissu olisi tulossa vasta joskun tuolloin... Mutta se onkin ensi viikolla se reissu! Noh, eiköhän se innostus tästä kasva. Ainakin luulen niin... Viimeistään perillä. Mutta mahtava reissu tiedossa kahden hyvän ystävän kanssa! 



  Ja sitten muutamia asukuvia viikolta.

























     
Ai niin, hammasharja täytyy muistaa...

Soseeksi vaan!

  Pitkään jo hakailin kaikkien ihanien pirtelöiden, smoothien sekä erilaisten sosekeittojen perään. Haaveilin lämpöisestä sosekeitosta, kun helmikuun kovat pakkaset pitivät minua sisällä, sekä isosta mansikkapirtelöstä, kun jääpuikot rupesivat valuttamaan vettä ensimmäistä kertaa auringon toimesta. Minulta vain puuttui se olennainen; sauvasekoitin. Mutta nyt kaikki ne haaveilemani makuelämykset ovat muuttuneet todeksi (tai ainakin muuttumassa), sillä sain sauvasekoittimen viikonloppuna talouteeni. Ja kyllä sille on työtä jo riittänytkin!
 

 Pirtelöt ovat ihanan helppoja, monipuolisia ja hyviä! Voi käyttää juuri niitä raaka-aineita joita haluaa; marjoja, hedelmiä, jäätelöä, maito, jogurttia, leseitä, sokeria, hunajaa... Koostumuksestakin on helppo tehdä juuri sellaista kuin haluaa; paksua, löysää, juotavaa, lusikoitavaa, yllätyksiä sisältävä, samettista... Ja makuakin voi muokkailla vähemmän makeasta ihanan ylimakeaöklöön. Parasta on se, että aina on aikaa yhdelle pirtelöllle!


  Vihreä, maukas ja terveellinen parsakin pääsi kokeilemaan uutta sauvasekoitinta, ja hyvinhän se keitoksi muuttui parin perunan sekä sipulin kanssa. Keitostakin tuli vihreää, maukasta ja terveellistä! En nuorempana ollut mikään keittojen suuri kuluttaja, saatika sitten kasviskeittojen, mutta kai minä olen nykyään jo vanha, kun haaveilen iltaisin lämpimien sosekeittojen perään! Tai sitten se vain johtuu tästä minun vimmastani soseuttaa kaikki keittiössä vastaan tuleva...

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Ihana kuiva asfaltti



  Yksi minun lempi kevään merkkeistä on kuiva asfaltti. Se muistuttaa paljaista varpaista kuumaa asfalttia vasten kuumana kesäpäivänä, sekä pitkiä pyörärektiä maanteillä kesäöinä. Yllä olevat kuvat ovat viime keväältä, sillä tänä vuonna ei ole vielä kunnolla päässyt kuvaamaan asfaltille, sillä aina sitä lunta jostain tupruttaa! Muttaa toivottavasti pääsee pian hyppimään ihanalle kuivalle asfaltille muistelemaan kesää.

maanantai 14. maaliskuuta 2011

Pitkä vuoro

  On jotenkin vain helppoa vetää yllensä aamulla flanellipaita. Se on mukava, ja usein se ei myöskään petä rennolla lookillaan. Sen kanssa voi pukea sekä leggarit, että farkut, ja kesällä shortsit. Niitä myöskin löytää helposti omien vanhempien kaapista (kuten kuvissa esiintyvä paita...) sekä kirpputoreilta. Vaikuttaa ihan siltä, että sen pukee kohta jo liian helposti päälleen aamulla, ja muut vaatteet jäävät vain päivästä toiseen kaappiin itkemään. Mutta olen varma, että jokaisen vaatekappaleen vuoro tulee vielä. Flanelli vetää nyt tällä kertaa vain aika pitkää vuoroa...

perjantai 11. maaliskuuta 2011

Week with friends

  Koska viime viikolla emme kerenneet kavereiden kanssa näkemään, on tämän viikon jokainen päivä ollut omistettuna vain kavereille. Ja siinähän se viikko sitten nopeasti kuluukin, kun katsotaan elokuvia, päätetään tehdä kasvomaalauksia, tanssia kasaribileissä ja vietetään ystävän syntymäpäiviä! 


Syntymäpäiville matkalla... Ihana aurinkokin paistaa vähän ikkunasta!
  Syntymäpäivien sankari halusi vähän nostalgiaa, ja päätimme pelata kultaisen lapsuuden jokaisen syntymäpäivien klassikko peliä; Aasinhäntää. Ja kyllä se edelleenkin näin vanhana viihdyttää!