keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Kaikki luultavasti lähti siitä 1/4 osa donitsista, jonka söin suunnittelematta...

 On mukavaa kutsua kavereita kylään. Mutta jos olisin tiennyt aamulla, että näiden kahden kaverin kutsuminen kylään tänään tulisi maksamaan minulle näinkin paljon, olisi kutsu voinut jäädä lähettämättä. Ei, nämä kaverit eivät syöneet kaappejani tyhjäski, tai rikkoneet paikkoja kelvottomiksi. He käyttäytyivät oikein siivosti ja kauniisti, kuin pienet mallioppilaat. Mutta heillä olikin suuri hinku päästä ulkomaille.

  
weheartit

  En ole kovinkaan spontaani ihminen. Tykkään suunnitella mitä teen ja milloin, ja etenkin jos on kyse isoista suunnitelmista esim. matkustamisesta. Ystäväni olivat kuitenkin innoissaan päättäneet lähtevänsä jonnekin ensi kuussa. Maaliskuu tuntui tulevan aivan liian äkkiä, ja sanoin "En pysty", kun he pyysivät minua mukaan.. Noh, sille viikolle mihin he matkansa olivat suunnitelleet oli osuvasti yksi tenttikin, eikä säästäminenkään oikein sovi samaan lauseeseen matkustamisen kanssa. Ja vaikka he kuinka kysyivät, ajattelin, että maaliskuu on melko pian (pienelle ihmiselle, joka tarvitsee aikaa asioiden sulattamiselle!). Pian huomasin kuitenkin jo selailevan kalenteriani, ja sanova; "Ensi viikko sopisi paremmin minulle...". Ja ei mennyt kuin tunti, niin matka oli jo maksettu, sisältäen paikan myös minulle. Enpä olisi aamulla arvannut lähteväni ensi kuussa Berliiniin. Tämä tuntuu aika käsittämättömältä ihmiselle, joka ei osaa tehdä edes spontaaneja päätöskiä tavallisessa ruokakaupassa.. Mutta samalla ei millään malttaisi odottaa maaliskuuta. Ja kaveri lupasi tarjota minulle hampurilaisen Berliinissä, jos lähden mukaan... 

weheartit

     Jännä sinänsä, sillä en ole koskaan ollut innoissani Berliinistä, saatika sitten kuvitellut matkustavani sinne. Mutta ehkä se on hyvä mennä sinne juuri siksi; rikkomaan kaikki ennakkoluulot.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti